My Favorite Reason To Lose Sleep ♥

My Favorite Reason To Lose Sleep ♥

torstai 10. lokakuuta 2013

Pelot, paineet ja paniikit !

Heipsan!
Tosi moni on jossain vaihetta raskauttaan/äitiyttään kirjottanu postauksen peloistaan ja ahdingoistaan.. 
Mä rupesin sitten illalla ihan miettimään, että mitähän mä pelkään..
Pari asiaa hiipi mieleen, ihan pikku juttuja, mutta mitä enemmän sängyssä pyörin, sitä enemmän niitä pelon aiheita rupes kasaantumaan. 
Olin ihan ihmeissäni, kun ei oo silleen mitenkään kovin pelokas olokaan, niin kun lähtee miettimään, niin mitä kaikkea sitä oikeasti sitten pelkääkään.



No ensin mä mietin näitä ihan perusjuttuja. Mitä jos murran vauvan niskan ku vaihdan sille vaatteita tai vaippaa? Mitä jos kylvyn jälkeen pudotan sen lattialle? Mitä jos annankin sille kiinteetä liian nopeesti ja se tukehtuu?
Sit se homma meni vähän realistisemmaks ja mä rupesin miettimään silleen, et mikä MUA oikeasti pelottaa, eikä yleensä vaan kaikkia.
Ensinmäisenä nous pintaan kärsivällisyys. Mulla on tosi lyhyt pinna. Mitä jos mä räjähdänki sille jostain ihan turhasta? Ei vauvalle voi vaan alkaa huutaa ja riehumaan.. Tai mitä jos mulla meneekin hermo siihen ainaiseen lusikan heittämiseen lattialle ja sen nostamiseen? Enhän mä vaan voi paiskoa sitä lusikkaa seinään ja huutaa että "ei ole sitten lusikkaa saatana kun ei kelpaa".. Tälläsiä yksinkertasia juttuja.. Tai silleen. Tietää kyllä miten tollasessakin tilanteessa toimia, mutta silti iskee paniikki, että tajuaako sitten kumminkaan sillä hetkellä tehdä täysn "oikein".
Kärsivällisyyden jälkeen mietteisiin tuli ahdistus. Mullon masennus taustaa ja paniikki- ja ahdistuskohtaus taustaa. Mua rupes pelottaa, et mitä jos se kokoajan tiiviisti sen vauvan kanssa oleminen, ja se, ettei siltä pääse ollenkaan karkuun, rupeekin ahistamaan. Mitä jos se ei jatkuvasti ookkaan niin hienoa kun kaikki sanoo? Mitä jos mä oon vaikka yksin vauvan kanssa kotona, saan jonkun ahdistuskohtauksen enkä pysty olemaan sen lähelläkään ja markolla kestää vielä hetki kotiin.. Tää pelottaa mua ehkä eniten. En usko et näin ikinä tapahtuu, mut osaan panikoida ihmeellisimpiiki juttuja.. Sitäpaitsi lapsen kummitäti ja muita asuu ihan naapurissa, saisin kyllä apua. Siltikin se pieni pelko piinaa perseessä, että olisko musta auttamaan sitä vauvaa jos näin kävisi? En pystys nähäkkään sitä, mut se huutaa siellä nälkää. Pystysinköhän mä kasaa itteni ja mennä auttamaan.. Hyi.. liian pelottava edes ajatella. Mut ehkä se rakkaus on kumminki reilusti vahvempi, ja jossei olisikaan, niin apua on lähellä.


Sit mua rupes pelottaa ne jatkuvat yöheräämiset.. Mitä jos mä saankin ihan totaalisen burnoutin ku oon vaan niin väsyny? Mitä jos marko ei siltikään nouse vaikka kuinka pyytäsin ja mun on vaan jatkuvasti pakko? Tää oli kans pelottavaa, koska sellasest totaalisest burnoutista ei palaudukkaan ihan heti.. Tosin, okei, sellasen saamiseenki menee hetki, ja ne merkit kerkee kyll tunnistaa yleensä ihan ajoissa ja napata vähän lomaa arjesta.. 

MUTTA


Sitten mua rupes mietityttämään että mitä jos mä kaikesta kiireestä, hässäkästä ja stressistä huolimatta kiinnyn siihen vauvaan "liikaa". Että siitä tulee automaattisesti MUN VAUVA ja siihen ei koske kukaan muu kuin minä. Ei kukaan muu kuitenkaan osaa just niinkuin MUN VAUVA tarvitsee. Et vaikka marko yrittäskin olla tukane ja auttaa, ei sen tarvitse kumminkaan MUN VAUVAAN koskea.. Eieieiei.. burnouttihan siinäkin tulee, mut vähemmän huomaamattomasti..
Tai toinen et mitä jos mä en uskalla ollenkaan laittaa sitä mihinkään hoitoon. Mennään tyyliin linjalla et helli, paijaa ja pidä sylissä, kunhan mä nään kokoajan et kaikki on ok. Et mä en voi tehä mitään, jossen mä nää vauvaa. Ettei mulle tuu paniikkia siitä, että hoidetaanhan sitä nyt oikein, ja saahan se nyt tarpeek huomiota, ja onkohan se muistettu ruokkia. 

-
Haha, nää paniikit vaan yltyy tälleen kirjottaessa.. Onneks kumminki loppupeleissä mullon positiivinen ja helpottunu olo. Kyllä mä kuitenkin uskon siihen, et mä en mokaa kaikkea, osaan hellittää sillon ku on tarve ja että me voidaan markon kanssa ihan yhtäpaljon molemmat nauttia MEIDÄN lapsesta :) 
elää sellasta onnellista pientä perhe-elämää ja sillein :)


Nyt kuitenkin aika lopettaa, rauhottua ja huokasta sille, et aina on onneks 
apua saatavilla jos meinaa tuntua siltä, ettei itse pärjää :)
Vaikka kyllä me varmasti pärjätään ihan hyvin :) 
(ensiodottajan paniikki on vihdoin iskenyt ! kävin jo väittää kaikille et sellaista ei tule ikinä :D)

-

Nyt aattelin et viel loppuun kerron mun pelosta, et koht en enää kävele.. 
mullon kaikki ruumiinosat ihan turvoksissa ja kengätkäään ei mene enää jalkaan.. 
Huah..
naamasta sitä nyt ei onneks nii pahasti huomaa, mut mun kädet ja jalat on ihan hirveet... 



Mut nyt,
ensikertaan !
- Jenni ja hyppypapu ! :)

maanantai 7. lokakuuta 2013

34+1 (: ULTRA

hoplaa.. Kylläpä oli uuvuttava reissu tänää..
Kävin siis ultrassa taas :) Tarkotuksena oli kattoo vauvan painoa, arvioida synnytystapaa ja vähän udella varmistusta sille sukupuolelle :)

Mutta aloittakaamme alusta. Mä lähin täst himast siin 11 bussilla. Eisiin, junal ja bussil sit sairaalalle.
No.. me oltiin siel sit joku tunti etuajassa... (pistä mies katsomaan aikataulut -__-).
no me odoteltiin ja odoteltiin ja tajuttiin et ne on viel kaikenlisäks myöhässä.. Skidisti turhautti ku oltii siel jo tunti istuttu.. No jonkun 1,5 tunnin istumisen jälkeen (eli puoltuntii sen jälkee ku meil PITI olla aika) sielt joku kätilö huus mun nimee. Olin sillee vihdoin !! JEEJEEE !! noei.. Se vei meijät johonki huoneeseen vaan oottelee.. Kyll se sit pisti mulle mahan ympärille sellaset laitteet millä se kuunteli vauvan sydänääniä :) Sit se lähti siit ja jätti meijät odottelee. Sano et voidaan laittaa radio päälle jos halutaa ja lukee lehtii et se tulee takas ku se kerkee.
Noh, me laitettii siin sit radio päälle ja siitähän se riemu lähti :D Siel rupes soimaa cheekin timantit on ikuisia ja vauvaki rupes jammailee :D Ei meinannu tulla siit nauhast mitää, ku näky vaa hirveit piikkei ku muksu potki just niiden antureiden kohalle :D:D:D mua vähän huvitti :D
No sit se hoitaja tuli takas. (olin tosi ilone koska kello oli sillon jo jotai kolme ja meinasin kuolla nälkää -_-) NOEI. Se sano et edelleenki menee ainaki puoltuntii, et käykää vaikka kahvilla. No me siit sit lähettii kahville ja sämpylälle sinne kahvioon..
MISSÄ MARKO OLI ILKEÄ D: otin isomman sämpylän ku se, ni se sano et syön paljo :D ja ku sanoin et mullon nälkä ni se oli vaa silleen et "nii mullaki mut emmä siltikää mitää titanikkii vedä" :D:D:D pistin sit sen piikkii et mä syön kahen edestä ;D
Noo, sit ku mä olin saanu sen titanikin upotettuu (HAAahahahahahHhahaha OON HAUSKA) mentii takas odottelee.. Onneks meijän ei tarvinnu sit ootella enää ku joku 10 minuuttii ni päästiin sit vihdoin sen lääkärin puheille.
Se tsiigaili mun kohdunkaulan tilanteen. Se oli viel jossain korkeella ja ihan kiinni, lääkäri oli tyytyväinen. Sit se rupes kokeilee mun lantioo.. SITÄ TUSKAA !! Se repi ja paineli kaikkii jänteitä ja luita ja pirteesti vaa hymyili sieltä et "hyvin joustaa".. Hyvä etten potkinu sitä naamaa, sattu nii perkeleesti.. :D Siin vaihees rupes pikkasen synnytyskivut pelottaa...
Noo, se sai sit ne katottu ja siirryttii siihen ultrailemiseen :) Se katteli, käänteli ja mittaili vauvaa ja totes et se on ihan normaalipainonen. 2kg 400g !! Herranjumala .. Äskenhän se vielä oli ihan pähkinä.. xc :D
noo, sit se vaa kirjaili tiedot ylös, näytti käyrältä mulle et mihin se vauvan paino menee käyrällä ja kerto et ku kaikkki on aina ollu nii hyvin ni mun ei tarvi mennä ultraan enää :)
Nyt mennään sit vaan neuvolan tarkastuksilla :)

Nyt, mä meen kuumaan suihkuun ja lepäilee koska oon ihan kuollu.

Jenni ja jättimahabyytton kuittaa (:

PS !! AINII :__D se luuli näkevänsä häpyhuulia joten kai se sit tyttö on :DD:D: vaikkakin mullon edelleen paniikki siit'ä, et nyt ku oon ostanu kaikki tytölle, se onki poika.. :) noo, saa nähä.. :)

maanantai 30. syyskuuta 2013

33+1 :)

Oi voi.. Onpas taas kirjoittelu jäänyt :)
Päätin käydä tsekkailemassa tilastoja ja huomasin että tosi moni tätä blogia tseggailee päivittäin joten varmaan olisi kiva välillä jotain luettavaakin saada :D Joten yritetään saada edes pieni päivitys aikaseksi :)

olen varma että on olemassa minua pienempiäkin valaita :o

Tässois ainakin uutta mahakuvaa :) ihan on tältä päivältä eli rv 33+1 kertoo, että nyt ollaan jo sopivasti valaan mitoissa :D
Nilkka ja polvikivut nyt jo vähän helpottaa, tosin kylmä saa ne vaan vihlomaan :c mutta se taas ei ole raskauden vika. Nyt tässä vaan selkä meinaa pettää :c kivut on ihan törkeet.. Pitää ottaa työn alle soittaa fysioterapeutille että sais sellasen tukivyön, ne kuulemma helpottaa :)

Mitäs sitten :)
AINIIIN ! :)
Mulla oli mun baby showerit nyt :) Äiti ja Ronja (lapsen uskollinen sylikummi <3) oli järkänny mulle "yllätys"bileet :) Siellä sitten kävi vaikka ketä, ja lahjojakin sain vaikka mitä :) Laitetaas pari kuvaa ja kerrotaan lahjoista:

Tässä näkyy vähän vieraslistaa :) 1. Roskun antamat lahjat :) 2. Rosku 3. Minä ja rosku 4. Jannika, marko ja minä :) 5. Epämääräinen :D 6. Ronja, Jannika ja minä :D 7. Äippä <3 8. Jossu :)

Tässä Minä ja mun Sisko Rosanna :) 

Tosta kuvista puuttu ainakin mun pikkuveli jere, ja sitten sisko Noora ja sen poikaystävä Arttu - jotka oli kanssa ainakin mukana juhlissa :)
Sitten niistä lahjoista :D
1. No rosannalta sain: 2 vauvarasvaa, ensilelun, sellasen sairaan sulosen harson, ensitutin, lapasten sellaset klipsit millä ne saa hihaan kii ettei ne putoo ja vauvan nilkkasukat :)
2. Jannikalta sain kortin, pompuloita, hammasharjan ja kännykkäkorun :)
3. Ronja anto kassillisen vaatteita :D
4. Äippä anto itkuhälyttimet, kengät vaavalle ja vaatteita :)
5. Nooralta ja Artulta sain pehmolelun vauvalle :)
6. Tiialta (joka ei harmivaan päässyt paikalle kun asuu rovaniemellä) tuli kirje jossa oli tosi nötti runo, ja sitten se oli kirjottanu vauvalle vielä laulunki :) Aivan ihana <3
- Jees, Sit ne oli keksiny jonkun leikin et mun selkää liimattii lappu mis oli sana ja mun piti keksii se xd vittu et oli vaikeeta :D Lopulta keksin sen sit - se oli esikoinen :)

-
sit mullon ihana tosi avulias kummitäti, joka sit on tuonu mulle uuden turvaistuimen ja pinnasängyn :)  kiitän sitä suuresti ! :) säästy taas paljon rahaa :)
-

Mutta siinä se aikalailla sitten tältäkertaa olikin :) Nyt vaan päiväpäivältä enemmän jännäillään synnytyksen lähentymistä. Miettikää - 7 VIIKKOO ENÄÄ LASKETTUUN AIKAAN! :) tuntuu ihan hullulta :)

mutta enskertaan !
- jenni ja pallomasi

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kauhutarinoita..


Olen aina tiennyt, että mieliala voi muuttua ihan hetkessä aivan kokonaan. En vain ikinä uskonut sen voivan tapahtua aivan sekunnissa, nyt tiedän paremmin.

Sunnuntai iltana, ihanaa rauhallista, hellää :) Markon kanssa katseltiin elokuvaa kainalokkain. Salla vähän potki ja polskutteli masussa, leikittiin yhdessä.
Tuli nukkumaanmeno aika. Iltakin oli vaihtunut jo maanantain puolelle. Menin normaaliin tapaan pissalle ennen nukkumaan menoa. Pöntöltä noustessani pieni määrä nestesttä valahti minusta ulos. "pientä normaalia virtsankarkailua" mietin.
En päässyt edes vessasta ulos, kun nestettä alkoi valumaan lisää. Se ei voinut olla pissaa, juuri kävin vessassa?!
Seison alasti suihkutilassa ja katselen kun kirkas neste valuu pitkin reisiäni.
Huusin markolle joka toi puhelimeni.. Olin paniikissa.. Itku kurkussa panikoin kenelle soittaisin.. soitin naapurilleni joka on jo 3 lapsen äiti. Pysin häntä parvekkeelle. Poltimme hermotupakkaa ja hän rauhoitteli minua. Lopuksi hän antoi minulle sairaalan numeron, ja eikun soittoa sairaalaan..
Sairaalassa käskettiin äkkiä sinne.
Soitimme ambulanssin, joka kuljetti meidät nopeasti naistenklinikalle.
Sairaalassa minulle tehtiin monenlaisia tutkimuksia.. Vauvan sykettä kuunneltiin, lapsivettä testattiin, verikokeita otettiin, vauvan tilaa katseltiin ultralla....

no, lopulta saimme tietää, ettei se ollut lapsivettä. Vauvalla oli kaikki kunnossa.
Edelleenkään en tiedä mitä se neste sitten oli, mutta eipä paljon kiinnostanutkaan. Huokaisin suuresti helpotuksesta kun sain tietää että vauvalla oli kaikki kunnossa. Enemmänkin kuin kunnossa, pikkujässikän painoarvio oli n. 1200g :)

No, pääsimme sairaalasta n. klo 3.30. Sieltä sitten vaan keskellä yötä eksymään pasilan asemalle ja kotiin.. Oltiin vasta yli 6 aikaan kotona, väsyneinä, kuikkusina, kylmissään, mutta helpottuneina..

Seuraava päivä menikin aikalailla nukkuessa.. Jotenkin vaisu olo, ja edelleisen päivän univelat painoivat päälle.. Makailin sängyssä, katselin elokuvia, torkahtelin.. Yöunille meninkin jo 19 aikaan ja nousin tänään hiukan pirteämpänä, mutta edelleen vähän vaisussa tilassa..
Tämä yö pelästytti minut niin pahasti, että edelleenkään ei mikään oikein huvita.. Köllötellä sängyssä vaan..

Onneksi kuitenkin päästiin vaan pelästyksellä.

Tälläset tilanteet saa kyllä olemaan niin varpaillaan.. Arvostamaan eläämän haurautta.. Saa nähdä mitä uskallan viimeisen 12 viikon aikana enää tehdä niinkuin ennen. Olen onnellinen, helpottunut, mutta edelleenkin alitajunnassani painaa ajatus, mitä jos tämä oli jokin varoitus? mitä jos ensiyönä se tuleekin oikeasti?

nyt yritän olla rauhassa, miettiä positiivisesti ja tovoa, että loppuun asti jaksetaan..
Onneksi ei enää niin pienetkään potkut mahassa, rauhottaa mieltä kummasti :)

Mutta ehkä vähän iloisempaakin juttua, niin ei jää niin haikea mieli :)

Otettiin vaunut, ja mä oon ihan RAKASTUNU niihin :3 niiin nätit :)


jajaja mitähän sitä vielä sanoisi, tosiaan, pientä pelästystä huolimatta kaikki hyvin. Kantapää vilkkuu vähän väliä kun potkut ei enää ookkaan niin hentoja :) 12 viikkoa jäljelläää !! (noin :D) huomaa lopun häämmöttävän ku kaikki jo kyselee et pelottako synnytys.. Mut ei mua pelota. Ei ainakaan vielä :)
ja mitäs, vauvahankinnat on hyvillä mallilla ja kaikki näyttää aika valosalta :)

Nyt vaan odotellaan että se pieni prinsessa sieltä tulla tupsahtaa :)
Ehkä hellyyttävin :'3

torstai 1. elokuuta 2013

24+4 (:

Oon valas.

nomutta.. ehkä se kuuluu asiaan ekä tältä voinut välttyä :D

Mua vaaan vähän pelottaa.. Täs tulee viel se kavupyrähdys ja kaikk.. Sit oon tuplasti isompi.. MITEN MÄ SIT LIIKUN :D:D
Mun alaselkä pettää jo nyt :D

Mitäs muuta.. Painoo on tullu vitusti liikaa, mut eiks se oo aika normaalii :D Tosi harva lihoo vaan sen suositellun max 13 kiloo koko raskauden aikana :D
Eipä siinä, Aurora siel jo vetelee ihan huolella : ) Hauskin leikki tällähetkellä on vissiin virtsarakon potkiminen :D Ai että <3
Muuten se siellä mönkii ihan nätisti :) Potkii ja polskuttelee.

Mun on pakko viel kertoa, mä sain mun naapurilta kirjan;


ihan sikahyvä ! Ja niinku nimiki kertoo, tää ei oo semmonen "tietokrja". Ennemminkin neuvoja joita saisit tyttökavereiltasi, ja varmasti saatkin. Jo synnyttäneiden naisten kokemuksia, mielipiteitä yms, mutta hauskasti :) Aivan mahtava kirja :)

Ja nyt koska mullei oo paljoo asiaa ennen seuraavaa neuvolaa (joka on parinviikon päästä?) :) niin mä laittelen vähän viimeaikaisten hankintojen kuvia ^^








BigMomma, kiittää ja kuittaa :)

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

20+3 :3

Olin tänään siellä ultrassa ja tottahan se on, niin ne väitti, TYTTÖ SIELTÄ ON TULOSSA !<3 Äidille oma pieni prinsessa :3 Salla Iida Aurora, tervetuloa ! <3

Tutkimus meni tosi hyvin, :) Kaikki oli niinku pitikin :) Ja iso möllykkähän siellä jo on :)
Ne mittaili päätä ja aivoja ja munuaisia ja mahaa ja jalkoja ja ihan kaikkea mitä vaan keksiä voi :) Ja kaikki oli ihan normaalia :) Painoksi ne arveli 353g :) Niin se tyttö vaan kasvaa :D Oli skidisti akward ku se hoitaja oli vaa sillee "nyt sä voit ostaa jauhelihapaketin ja verrata sillä, eiks ne oo suunnillee 350g?" olin sillee köhköh, jooo :D

Jepjep, marko oli tosi pettyneen näkönen, se olis halunnu pojan, mut kyllä seki sitte hymyili :) Ja äiti oli kyynel silmässä, outoa kun se hoitaja puhutteli sitä mummona :D

Mutta juu, laitetaas silmäniloks vähän kuvia taas ;)

Niin se siellä esitteli hienoja käsiään :3

Tässä näkyy jalkaa, herranjumala ne on pitkät :)

ja toinen jalka :D

tässä se hienosti esitteli itteään :) hurjan iso möllykkä siellä jo on :)

ja tässä myös vähän kasvo-vartalokuvaa :)

Mutta eipä siinä, hello kitty mekkoja shoppailemaan vaan ! :)

Ensikertaan !

-jenni (:

perjantai 14. kesäkuuta 2013

17+5 ♡

joojooojooo :) On vähän kirjottelu jääny :)


Mutta siis, no suurin uutinen tällähetkelllä vissiin on se että vauva potkii :) IT'S ALIVE :D
Ei todellakaan vielä näy mikään kantapää tai mitään muutakaan, mut jos oikeen keskittyy ni saattaa huomata pienen tärähdyksen kun se potkasee :) Eikä kaikki potkus edes tunnu, jotkut kylläkin kun se potkasee johonki oikein hyvään kohtaan :) Yleensä sen huomaa iltasin ku on ihan hiljasta ja rauhallista ja siihen homman seurailuun ja tunnusteluun voi keskittyä :)
[te jo synnyttäneet "valittavat" ihmiset, KYLLÄ, se potkii. Ne sen neuvolastakin varmisti :D jokaisen raskaus on yksilöllinen, mulla potkut tuntuu jo nyt :)]

ja sitten sitten, no mun maha on esimerkiks pyöristyny ihan hirveesti :) Huom ! pyöristynyt, ei "kasvanut" :D se saa sellasta vauvapallomuotoa :) nyt ihmiset jo huomauttelee että mulla on jo ihan selvä vauvamaha :D Outoa..

Ja joo, ei mulla varmaan sillleen mitään muuta kovin ihmeellistä. Huonovointisuus menee ohi, enää ei oo huonovointisuutta lähes ollenkaan. Joskus harvoin tulee huono olo, mut enää ei tarvii yleensä oksentaa enää. Jajoo, no myt se on toisaalta kyl vaihtunu päänsärkyyn mut seki on semmosta lievää vaan :)
Nilkat mulla nyt on ihan jumalattoman huonossa kunnossa.. Ne on niin turvoksissa et hyvä et ees tajuu et mullon oikeesti nilkat :D näyttää silt et mul tulis niinku pohkeesta jalkapöytä :D Emmä tiiä tajusittekste mitä mä tarkotin mut jokatapauksessa, ne on kipeet.



Nyt mä sit vaan innolla oottelen ultraa mikä on parin viikon päästä mis saa toivottavasti tietää onks se tyttö vai poika :) pidetään peukkui et se suostuu sen näyttämään :)

jepjep, mut ei mulla muuta, enskertoihin :)