Olen aina tiennyt, että mieliala voi muuttua ihan hetkessä aivan kokonaan. En vain ikinä uskonut sen voivan tapahtua aivan sekunnissa, nyt tiedän paremmin.
Sunnuntai iltana, ihanaa rauhallista, hellää :) Markon kanssa katseltiin elokuvaa kainalokkain. Salla vähän potki ja polskutteli masussa, leikittiin yhdessä.
Tuli nukkumaanmeno aika. Iltakin oli vaihtunut jo maanantain puolelle. Menin normaaliin tapaan pissalle ennen nukkumaan menoa. Pöntöltä noustessani pieni määrä nestesttä valahti minusta ulos. "pientä normaalia virtsankarkailua" mietin.
En päässyt edes vessasta ulos, kun nestettä alkoi valumaan lisää. Se ei voinut olla pissaa, juuri kävin vessassa?!
Seison alasti suihkutilassa ja katselen kun kirkas neste valuu pitkin reisiäni.
Huusin markolle joka toi puhelimeni.. Olin paniikissa.. Itku kurkussa panikoin kenelle soittaisin.. soitin naapurilleni joka on jo 3 lapsen äiti. Pysin häntä parvekkeelle. Poltimme hermotupakkaa ja hän rauhoitteli minua. Lopuksi hän antoi minulle sairaalan numeron, ja eikun soittoa sairaalaan..
Sairaalassa käskettiin äkkiä sinne.
Soitimme ambulanssin, joka kuljetti meidät nopeasti naistenklinikalle.
Sairaalassa minulle tehtiin monenlaisia tutkimuksia.. Vauvan sykettä kuunneltiin, lapsivettä testattiin, verikokeita otettiin, vauvan tilaa katseltiin ultralla....
no, lopulta saimme tietää, ettei se ollut lapsivettä. Vauvalla oli kaikki kunnossa.
Edelleenkään en tiedä mitä se neste sitten oli, mutta eipä paljon kiinnostanutkaan. Huokaisin suuresti helpotuksesta kun sain tietää että vauvalla oli kaikki kunnossa. Enemmänkin kuin kunnossa, pikkujässikän painoarvio oli n. 1200g :)
No, pääsimme sairaalasta n. klo 3.30. Sieltä sitten vaan keskellä yötä eksymään pasilan asemalle ja kotiin.. Oltiin vasta yli 6 aikaan kotona, väsyneinä, kuikkusina, kylmissään, mutta helpottuneina..
Seuraava päivä menikin aikalailla nukkuessa.. Jotenkin vaisu olo, ja edelleisen päivän univelat painoivat päälle.. Makailin sängyssä, katselin elokuvia, torkahtelin.. Yöunille meninkin jo 19 aikaan ja nousin tänään hiukan pirteämpänä, mutta edelleen vähän vaisussa tilassa..
Tämä yö pelästytti minut niin pahasti, että edelleenkään ei mikään oikein huvita.. Köllötellä sängyssä vaan..
Onneksi kuitenkin päästiin vaan pelästyksellä.
Tälläset tilanteet saa kyllä olemaan niin varpaillaan.. Arvostamaan eläämän haurautta.. Saa nähdä mitä uskallan viimeisen 12 viikon aikana enää tehdä niinkuin ennen. Olen onnellinen, helpottunut, mutta edelleenkin alitajunnassani painaa ajatus, mitä jos tämä oli jokin varoitus? mitä jos ensiyönä se tuleekin oikeasti?
nyt yritän olla rauhassa, miettiä positiivisesti ja tovoa, että loppuun asti jaksetaan..
Onneksi ei enää niin pienetkään potkut mahassa, rauhottaa mieltä kummasti :)
Mutta ehkä vähän iloisempaakin juttua, niin ei jää niin haikea mieli :)
Otettiin vaunut, ja mä oon ihan RAKASTUNU niihin :3 niiin nätit :)
jajaja mitähän sitä vielä sanoisi, tosiaan, pientä pelästystä huolimatta kaikki hyvin. Kantapää vilkkuu vähän väliä kun potkut ei enää ookkaan niin hentoja :) 12 viikkoa jäljelläää !! (noin :D) huomaa lopun häämmöttävän ku kaikki jo kyselee et pelottako synnytys.. Mut ei mua pelota. Ei ainakaan vielä :)
ja mitäs, vauvahankinnat on hyvillä mallilla ja kaikki näyttää aika valosalta :)
Nyt vaan odotellaan että se pieni prinsessa sieltä tulla tupsahtaa :)
 |
| Ehkä hellyyttävin :'3 |
