Minä sinua vaan ♥

Mä olen mailman huonoin bloggaaja! :D
Jotenkin tuntuu että jos elämässä tapahtuu vähänkäään jotain uutta, unohdun aina omiin pilvilinnoihini enkä sitten tajua tälläsiä asioita joihin jo niin joskus väitin olevani erittäin sitoutunut :D
Oon ihan shokissa et oon päivittänyt viimeks joskus jouluna et älkää nyt sitten kivittäkö mua... On vähän hakusessa taas tää homma,,, En oikein tiedä mitä kannattaisi kirjoittaa ja miten mutta ehkä tää tästä taas lähtee kun vähän treenaa ;D Hommaa hankaloittaa kanssa et mulla ei oo omaa konetta millä päivittää :( Onneks mulla on nyt täällä ainakin jonkun aikaa asustamassa seurana T, jonka koneen voin aina pölliä, muhahah :D

Non mitäs meille sitten kuuluu?
Herranjestas. Aurora on kasvanut ihan hirmusti!
Se osaa jo kävellä eikä kauaa menekkään ennen kun jo juoksee, kovasti nimittäin yrittää aina mua juosten karkuun :D

"Im cute, my mom's cute, my dad's lucky..." 

Voi että..
Mitäs sitten.
Rupesin tässä harkitsemaan että kun tuo tyttö on jo aikas iso ja uhmakin aivan järkyttävä, Auroralle voisi tehdä hyvää päiväkotipaikka :) Muutamaksi päiväksi viikossa, muutamaksi tunniksi näkemään muitakin itsensä ikäisiä ja hakkaamaan välillä muitakin kättäpidemmällä kun mua :D

Tosiaan, meillä on alkanut erittäin ihana varhais uhma.. En tosiaan tiedä mitä tuo tyttö tekee isällään, mutta mua kohtaan se osottaa ikävää ainakin mitä ihanemmilla tavoilla aina! <3
Repii verhoja,,
Paiskoo tavaroita kaapeista, lipastoista, laatikoistaja ihan muuten vaan..
Puree..
Potkii...
Lyö..
Nipistää...
Kiukuttelee aivan jatkuvasti..
Lista on pitkä.. Mikä vaan voisi äidin hermoja kiristää niin se tehdään aivan varmasti!!

Samaan aikaan meillä on alkanut tämä "minä IHAN ITE" vaihe.
Jumalauta jos yritätkään syöttää lapselle jotain, saa Aurora sellasen raivarin ku olis mailma loppumassa.. Meillä syödään siis itse. (Tämä saa minut kovasti toivomaan koiraa... Sotku ei nimittäin ole mikään pieni.. koskaan..)
Myös itse pukemisesta aurora on ollut tosi kiinnostunut. Se ei vielä oikein suju, mutta tosi hienosti aurora jo hahmottaa että minne mikäkin kuuluu :) Äitin crocseja jaT:n tennareita se aina yrittää tuolla eteisessä pistää jalkoihin, housuja ja sukkia se on laittamassa jalkoihin, huiveja ja paitoja kaulan ympäri ja pipoa ja muita hattuja päähän :) Myös hampaiden pesu, tukan pesu, kylvystä poistuminen, vaatteiden valinta ynnä muut on sellaisia mitkä olis kiva tehdä itse ja jokakerta ärsyttää kun äiti tuleekin vähän jeesaamaan :D


Mitäs sitten muuten.. Meillä siis lapsen isänkanssa menee hoitovuorot niin, että aina maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin lapsi vaihtaa vanhemmalta toiselle :) Meillä siis menee viikolla lapsi parin päivän välein ja viikonloppuisin on vähän pidempi pätkä (pe-ma) :) Tää on toiminut meille molemmille tosi hyvin! Molemmat näkee lasta paljon, mutta viikolla on myös "pientä lomaa" jolloin saa vaikka hoidettua omia asioitaan! :) Ihanaa kun marko muutti niin lähelle että saatiin tällänen onnistumaan.. Tiedä mitä olisin tehnyt jollain viikko-viikko systeemillä jolla olisin joutunut olemaan viikon ilman mun prinsessaa.. :(

No mitäs mulle sitten kuuluu, näin lapsiarjen ulkopuolella, näinä kuuluisina vapaapäivinä :D

Aika paljon tulee nähtyä ystäviä ja kavereita :) Millon sitten tulee istuttua TAAS VAAN KOTONA ja milloin lähdettyä sitten tarkastelemaan keravan yötä :)
Pakko mainita kyllä ihan erikseen tosta Juliasta :P Me ollaan tunnettu jo vuosia, mut nyt vasta tässä joidenkin kuukausien sisään ollaan "löydetty toisemme uudelleen" ja meistä on tullut oikeesti tosi läheisiä. Arjen jokaiset pikkujututkin pitää jakaa koska se tuntuu tärkeältä :D Kumpikaan ei ihmettelisi jos whatsapissa tulisi kuvaviesti "kato miten laimeeta kahvia mä keitin! HAHHAH" :D Musta se on aivan ihanaa!.. Mulla kun tässä ei hetkeen oo ketään ollu mun kanssa arkea jakamassa (lapsen lisäksi). Oon aina ollut vähän sellanen ihminen että multa ei yksinelo luonnistu ja tarviin sen jonkun siihen mun rinnalle, vaikkakin sitten nauramaan vaan kahvinkeittotaidoille! :D

Itseasiassa tapasin mä tossa yhden pojankin.. mutta sen tarinan mä jätän siihem ennen kun mulla on oikeasti kunnolla jotain kerrottavaa ;) Pitäkää mulle siellä ruudun takana nyt peukkuja! ♥

Nyt mä lopetan tän blogimerkinnän  tähän., Tää on jo aika pitkä ja jos vielä lörpöttäisin, eihän tätä kukaan enää jaksaisi lukea! :D Mä lupaan nyt teille (jos mulla enää ketään on jokatätä sivua lukee) että mä yritän tsempata tän bloggaamisen kanssa!! :)
Muuten meidän arkea voi seurata mun instagramin kautta johon pääsette TÄSTÄ :*)

SEURAAVIIN TAPAAMISIIN! - JENNIDAA