Syysmasennus ja tulevaisuuden tutinat.. :)

Jossei  kaikki ole mun facebookista jo lukenut, M muuttaa vihdoin pois 15.11!!
Täs asiassa on niin hyvät ja huonot puolensa..
Oon niiin läpeensä kyllästynyt tähän jatkuvaan tappeluun ja kinaamiseen. Päähän tänne vaan hajoo.
Mut samalla mua pelottaa. Vaikka M muuttaakin lähelle, on silti pieni pelko että miten sitä sitten itse pärjää. ekaa kertaa kokonaan yksin.
Tottakai mä haluan näyttää että mä pärjään, mutta kun mulla on niin saatanan pieni pinna että tästä tulee vaan sotaa.
Mullon nyt nin syysmasennus päällä et mä en osaa ajatella mitään positiivisesti :D Kaikki vaan pelottaa ja ahistaa, missään ei oo mitään positiivista.

Aukilla on ~kuukauden päästä synttärit... Olin kuukaus takaperin niiin innoissani niistä et kiersin juhlakauppoja ja tein jo monien satojen eurojen shoppailulistoja. Olin pitämässä sellaset megabileet et vaikka onkin pieni, ei olis niitä juhlia unohtanut kyllä ikinä :D Nyt, mua ahdistaa ajatellakkin koko asiaa. Vieraslista kuumottaa, vaan läheisimmät vai koko suomi? Vaan kakkukahvit vai kahdeksan tuntia leipomista? Ja suurin kysymys MISSÄ ne juhlat pidetään.. Jos meillä on muuttohommia sllon 15pv, niin ei varmasti ole voimia ja jaksamista koko suvun kesken juhlia syntymäpäiviä 16pv.
Tiedänhän mä että eihän se lapsi tajuais vaikka ne synttärit pitäis siitä sitten seuaavana viikonloppuna tms, mut mä en pidä siitä ajatuksesta. Miks kaiken pitää aina kasaantuu tolleen :D Argh.


Mut jos sitä yrittäis nähä myös asioiden valosta puolta;
Me oikeesti jäädään Aukkiksen kanssa kahden! Ei enää tappelua siitä kuka tiskaa! Ei tappelua siitä kuka siivoo! Ei siitä kuka tekee ruat! Ei sitä että kuka vaihtaa vaipan, EI MISTÄÄN! Saan kutsua vieraita miten haluan, ja sitten vapaalla mennä miten haluan tilittämättä kenellekkään tekemisistäni. Vaikka vähän pelottaakin, en varmaan koskaan oo kuitenkaan ollu näin innoissani ^_^
Ja mä saan uudet kalusteet kämppään! (kun syysmasennukseltani jaksaisin mennä niitä katsomaan...) M lupas ottaa kaikki vanhat ettei mun tarvi niistä murehtia :)
Vähän tekis mieli riemuita niistä Aukin synttäreistäkin, mutta eihän siinä mitään riemuittavaa ole, sehän on vaan herätys mulle, mulla ei ole enää vauvaa :( Mulla on jo pieni lapsi :) Vaikeeta tämäkin, mutta kyllä se siitä.

Olin jo ihan varma et avaan tän blogin kirjotus sivun enkä saa mitään aikaseks..
Miljoonia ajatuksia enkä osaa kirjottaa niitä.
Toisin kuitenkin kävi :D
Mutta tosiaan. koska mun pää on taas ihan kaaos, ni pahoittelen sekavaa blogimerkintää.
Tärkeintä kumminki et sai jotain nyt ylös taas :)
Yritän kirjottaa vähän ahkeraammin taas !