HA. Mun ensinmäinen "mielipidekirjotus". No en tiedä. Mua jäi vaan mietityttämään tää paljon puhuttu -ihmisten mielipiteet.
Nuoret äidit. Tuntuu että kun kävelee kadulla maha pystyssä/vaunujen kanssa, 95% vastaantulijoista kattoo todella pahasti. Ihan kuin nuoret äidit eivät voisi olla hyviä äitejä.
Miksi? Mikä nuoresta äidistä tekee huonon äidin?
Ikä? - Mitä jos vain olet kympsempi kuin monet ikäisesi? Tai osaat vain erottaa milloin käyttäytyä kuin teiniprinsessa ja milloin käyttäytyä kuin äiti?
Miksi pitää satuttaa? Miksi pitää tehdä tahallaan ihmisille paha mieli katselemalla kieroon ja kuiskuttelemalla seläntakana, vaikka oikeasti ei tiedä mistään mitään. Ei tiedä tilannetta.
Mites lukijat? Onko nuoria äitejä? Onko kokemuksia?
Mulla(kin) on.
Aivan siitä asti kun rupes huomaamaan että mulla näkyy maha, mä rupesin saamaan pahoja katseita. Ja mitä varten? Ei mitään hajua. Siltikään, mä en jaksanut välittää.
Mä kannoin mahani ylpeänä !
Mitä mä muiden mielipiteistä välittämään! Mä tiedän itse paremmin!
Mä olen mielestäni hyvä äiti hällä väliä mun iästä. Hyvin toi lapsi hengittää ja ihan tyytyväiseltä vaikuttaa vaikka en vanhus olekkaan.
Ymmärtääköhän ihmiset mun pointtia :D Hoenkohan mä vähän liikaa samaa asiaa :D
Kaipa mä vaan yritän sanoa että OLKAA YLPEITÄ ! ^^
Kaikesta ympärillä tapahtuvasta ei aina kannata välittää! :)
Itsehän me tiedetään parhaiten! :)
Tehdään KAIKKI niinkuin parhaaksi nähdään, ei niinkuin muut käskee tehdä, eikö niin ;) Ja tehdään se YLPEINÄ :)
Täällä 16 -vuotias, 2kk vanhan tytön äiti. Ja kyllä sain raskausaikana jatkuvasti paheksuvia katseita, varsinkin kaupoissa, ja ne pahat katseet kyllä jatkuu edelleen kun kärryttelen vaunuilla ylpeänä menemään :D Mutta en välitä, raskausaikana rakastin vatsaani ja vielä enemmän sen sisältöä ja kannnoin sitä ylpeänä. Nyt kun neiti on maailmassa olen onnellinen ja mielestäni paras äiti tyttärelleni, iästäni riippumatta :)) En myöskään ymmärrä käsitettä siitä että jos saat nuorena lapsen niin elämä menisi pilalle? öhm, ei todellakaan. Itte ainaki juuri ennen kun tulin raskaaksi niin kaipasin elämääni jotain uutta, olin jotenkin niin kasvanut ulos siitä, että istutaan kaupungilla tai kotona. Ja nyt kun mulla tämä ihanuus on, niin tämä on juuri tätä mitä kaipasinkin, paskavaipoista ja raivohuudoista huolimatta ;)
VastaaPoistaoon niin täysin samaa mieltä! ^^ Vaikka tässä univelat painaa päälle ja niskapaskavaippojen vaihto kyllästyttäiskin jo, tää on antoisinta aikaa mun koko elämässä :) Nyt on vihdoinkin se aidosti onnellinen tunne ja oikeaa sisältöä päivissä :) Ihana että muutkin jakavat tän tunteen :)!
PoistaOmasta kokemuksesta voin sanoa että kun sain tuon pojan 19-vuotiaana sain monia ''pahoja katseita''. Lasta luultiin myös mun pikkuveljeksi. :D Nykyään on kyllä todella paljon nuoria äitejä ja itse ei ainakaan tulisi mieleenkään katsoa pahasti <3
VastaaPoistaniimpä! :)
Poista